Sota-aikana tuotanto muuttuu; valmistetaan paljon kunniamerkkejä valtion tilauksesta, mm. Mannerheim-risti, jonka tuotantoa varten perustetaan tytäryhtiö nimeltä Oy Kunniamerkkitehdas. Se lakkautetaan sodan jälkeen. Kaikista raaka-aineista on huutava pula joten niitä on pakko osin hankkia mustasta pörssistä. Syntyy myös uudentyyppistä korutuotantoa halvemmista materiaaleista kuten messingistä ja kuparista valmistetusta punametallista eli tombakista. Näidenkin materiaalien ehtyessä siirrytään sinkkiin. Tuotanto pysyy käynnissä läpi sota-ajan ja vaikeistakin ajoista selvitään.

Arvokoruja valmistetaan ja myydään jonkun verran; kultaa ja muita arvometalleja on ostettu varastoon ennen sotaa. Timantteja pidetään hyvinä sijoituskohteina ja niitä ostetaan yksityisiltä ihmisiltä yleensä niin että niille on jo uusi ostaja valmiina. Sota-aikana avioliittoja solmitaan runsaasti ja sormustuotanto kasvaa. Asiakas yleensä tuo romukullan josta sormukset valmistetaan.