Tillanderin historiaa
Torpparin poika Alexander Edward Tillander (s. 1837) Helsingin pitäjästä siirtyy 11-vuotiaana Venäjälle, tsaarin hovin kesälomapaikkana suosimaan Tsarskoje Seloon suomalaisen kultaseppä F.A. Holsteniuksen oppipojaksi.
Alexander Edward Tillander suorittaa kisällintutkintonsa 1855, siirtyy harjoittelemaan Pietariin saksalaisen kultaseppämesteri Carl Becksin liikkeeseen ja vaihtaa vuonna 1857 töihin arvostettuun C.R. Schubertin kultasepänliikkeeseen. Määrätietoinen ja uuttera Alexander säästää rahaa omaa yritystä varten sekä opiskelee kieliä ja parantaa yleissivistystään vaativan työnteon lisäksi.
Vuonna 1860 Alexander Edward Tillander suorittaa kultaseppämestarin tutkinnon vain 23-vuotiaana ja perustaa oman pienen verstaan Pietariin. Vuonna 1868 Alexanderin määrätietoisesti kasvattama liike saa myös ulkopuolisen rahoittajan ja nimeksi tulee A. Tillander Co.
Vuonna 1860 uuttera kisälli Alexander Edward Tillander suoritti kultaseppämestarin tutkinnon vain 23-vuotiaana ja perusti oman pienen verstaan Pietariin. Vuonna 1868 Alexanderin määrätietoisesti kasvattama liike sai myös ulkopuolisen rahoittajan ja sen nimeksi tuli A. Tillander & Co.
Vuonna 1870 Alexander Edward Tillander lunastaa liikkeen kokonaan itselleen ja sille hankitaan uudet, edustavat tilat. Liikkeellä on ollut jo jonkin aikaa palkattu kultaseppämestari, useita kisällejä ja oppipoikia. Alexander Edward Tillander keskittyy asiakassuhteiden hoitamiseen ja liikkeenjohtoon. Liikkeen nimi on nyt Jalokivisepänliike A. Tillander. Vuonna 1870 syntyy poika Alexander Theodor Tillander.
Liike menestyy ja asiakaspiiri laajenee tasaisesti johdonmukaisen työn tuloksena; on varakkaita yksityisasiakkaita, tukkutoimituksia ja toisia kultasepänliikkeitä – myös ulkomailta.
Vuonna 1874 Alexander Edward Tillander aloittaa kaukonäköisesti säännölliset ulkomaanmatkat, joiden tarkoituksena on solmia liikesuhteita ja saada kansainvälisiä vaikutteita korutuotantoon. Vuonna 1885 liike voittaa hopeamitalin Pietarissa järjestetyssä käsityötaidon näyttelyssä ja muutamaa vuotta myöhemmin Jekaterinburgissa. 1882 muutetaan entistä parempiin tiloihin.
Vuonna 1885 Alexander Theodor Tillander eli Alexander Tillander nuorempi aloittaa oppiaikansa mestari Johan Lönnströmin johdolla. Hän harjoittelee kolme vuotta omassa liikkeessä ja toiset kolme vuotta Keski-Euroopassa; Pariisissa ja Dressdenissä. 25-vuotiaana hänestä tulee liikkeen nuorempi johtaja.
Vuosisadan vaihteessa liikkeen toiminta jatkaa voimasta kasvua eikä edes Venäjän ja Japanin välisen sodan aiheuttama lama vaikuta merkittävästi. Henkilökuntaa on jo yli 30, jalokivivarastossa työskentelee alan ammattimies ja yrityksessä toimii myös vakituisesti palkattuja taiteilijoita. Vuosittainen liikevaihto ylittää jo 100 000 ruplan rajan. Palkinto- ja muistorahat sekä emaliset ja kultaiset pääsiäismunat – usein jalokivikoristeiset – ovat liikkeen erikoisuuksia, mutta tuotannon painopiste on jo suuremmissa ja erikoisemmissa jalokivikoruissa.
Hieman ennen liikeen 50-vuotisjuhlaa liikkeen perustaja Alexander Edward Tillander myy sen pojalleen Alexander Theodor Tillanderille 100 000 ruplalla. Liikkeen merkkipäivää juhlistetaan melkein kahdensadan kutsuvieraan voimin Hotelli Europassa Pietarissa.
Liike muuttaa Pietarin pääkadulle, Nevskij Prospektille, ja astuu näin kaupungin arvostetuimpien jalokiviliikkeiden joukkoon. Liikkeen oman työpajan kokoa ei voida enää kasvattaa, joten yhteistyötä tehdään paljon alihankkijoiden, erityisesti laadukkaasta työstään tunnettujen suomalaisten kanssa.
Valmistetut tuotteet ovat yhä arvokkaampia; vuodesta 1912 lähtien valmistetaan kaikkia jalokivikoruja puhtaasta platinasta sekä yhä suurempia ja komeampia briljantein, smaragdein, safiirein ja helmin koristettuja tiaroja, kaulakoruja ja rannerenkaita. Liikkeellä on satumaiselta kuulostavia asiakkaitakin, mm. tsaari Nikolai II perheineen ja Aga Khan III Persiasta. Tältä ajalta ovat peräisin myös eräät esineet, jotka sittemmin myydään ns. Farukin huutokaupassa Egyptissä.
Maailmansodan puhkeaminen vuonna 1914 vaikuttaa – yllättäen – myönteisesti liikkeen menestymiseen mm. siksi että jalokivien ja kullan arvo nousee samalla kun inflaatio syö rahan arvoa, liikkeellä on suuri varasto. Asiaan vaikuttaa myös se että kilpailevia liikeeitä lopetetaan ja saksalaiset kauppiaat joutuvat poistumaan Venäjältä. Tillander pystyy toimimaan luotettavasti ja täsmällisesti pidempään kuin useammat muut.
Bolsevikkivallankumous muuttaa tilanteen. Maaliskuun vallankumous vuonna 1917 ei ainoastaan pysähdyttänyt sotavuosien aikana tapahtunutta valtavaa laajentumista, vaan katkaisee Tillanderin menestyksekkään miltei kuusikymmenvuotisen toimikauden tsaarinajan Venäjällä.
Liike suljetaan virallisesti syyskuun 1. päivänä 1917. Alexander Theodor Tillander on silloin jo muuttanut perheineen Suomeen ja siirtänyt erittäin arvokkaan välitysvarastonsa Helsingin edustajansa kultasepänliike Victor Lindmanin haltuun sekä liikkeen muuta varastoa ulkomaille turvaan. Saman vuoden marraskuussa Alexander Edward Tillander yritetään ryöstää liikkeen edessä Pietarissa. Hän saa kahakassa luodin päähänsä ja haavoittuu, mutta toipuu vielä yleisterveydentilastaan huolimatta. Hän kuolee vuotta myöhemmin kotonaan Leningradissa.
Vuoteen 1917 mennessä Tillander on jo tunnettu luotettavana, monipuolisena ja korkealaatuisena ja hyvin suosittuna jalokiviliikkeenä. Suomen olot ovat kuitenkin varsin vaatimattomat edustavaa jalokiviliikettä ajatellen, joten toiminta on mukautettava uusia olosuhteita vastaavaksi.
Suomalaiset kultasepät ovat Pietarissa olleet erinomaisessa maineessa taitavina ammattimiehinä ja Suomessakin he hakeutuvat Tillanderin palvelukseen.
Liike aloittaa toimintansa Helsingissä syyskuussa 1918, aluksi yhdessä kultaseppä Lindmanin kanssa, jonkin ajan kuluttua tämän liikkeen yksinomistajana ja vuodesta 1921 lähtien entistä toiminimeä käyttäen.
Venäläisten emigranttien mukana Suomeen on kulkeutunut verraten runsaasti erittäin arvokkaita koruja, joiden myynti usein uskotaan Tillanderille. Tällaisten kauppojen kautta saadaan uudelleen solmittua suhteet ulkomaisiin liikekumppaneihin. Ensimmäinen suuri suomalainen tilaus toimitetaan Suomen Valkoiselle Ruusulle. Jalansija Suomessa vakiintuu 1920-luvulla vankaksi.
Vuonna 1928 yritysmuoto vaihdetaan osakeyhtiöksi. Samaan aikaan omistajasuvun kolmas polvi eli Alexander Theodor Tillanderin kolme poikaa Leo, Herbert ja Viktor ovat valmiina astumaan ammattioppiin. Suhteet Keski-Eurooppaan ja Englantiin rakennetaan uudelleen ja niitä ylläpidetään etenkin poikien kautta.
1920-luvun lopulla liike joutuu muuttamaan purettavasta Fazer talosta Aleksanterinkadulta tilapäiseen huoneistoon Fabianinkadulle, mistä muutetaan jo vuonna 1929 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan.
1920-luvulla valmistetaan ja myydään arvokoruja, mutta 1930-luvulle tultaessa maailmanlaajuinen talouslama vaikuttaa myös Tillanderin tuotevalikoimaan. Kalliiden korujen valmistus pysähtyy melkein kokonaan ja suunnitellaan mm. ensimmäinen muinaissuomalaisia koruja tyylitellyt mallisto sekä tuodaan Englannista sittemmin suosituiksi osoittautuneita kuningatar Victorian aikaisia kultakoruja. Myös hopeakoruja ryhdytään myymään.
Laman hellittäessä 1930-luvulla liikehuoneisto järjestetään uudestaan; alakerrassa myydään hopeakoruja sekä pöytähopeaa, yläkerran salongissa arvokoruja sekä suurempia hopeaesineitä. Yksilöllisten arvokorujen myynti on 1930-luvun lopulla jälleen kannattavin osa liiketoimintaa, mutta myös kunniamerkkejä ja hopeaesineitä myydään tasaisesti. Esimerkiksi solmioneuloja ja kalvosinnappeja myydään vaateliike Kuusisen kautta.
Vuonna 1935 järjestetään liikkeen 75-vuotisjuhlat teemalla Korun Juhla, Le Bal du Bijou, ja niistä tulee suuri seurapiiritapahtuma.
Talvisodan aikana käy jo täysin ilmeiseksi, että tulevaisuuden näkymät jalokivialalla eivät ole erityisen valoisat, ja että sotaa edeltävän tason saavuttaminen liiketoiminnassa kestää vuosia ellei vuosikymmeniä. Liike siirretään vaatimattomimpiin tiloihin Aleksanterinkadulleja se toimiikin näissä tiloissa aina vuoteen 1959 asti.
Sota-aikana tuotanto muuttuu; valmistetaan paljon kunniamerkkejä valtion tilauksesta, mm. Mannerheim-risti, jonka tuotantoa varten perustetaan tytäryhtiö nimeltä Oy Kunniamerkkitehdas. Se lakkautetaan sodan jälkeen. Kaikista raaka-aineista on huutava pula joten niitä on pakko osin hankkia mustasta pörssistä. Syntyy myös uudentyyppistä korutuotantoa halvemmista materiaaleista kuten messingistä ja kuparista valmistetusta punametallista eli tombakista. Näidenkin materiaalien ehtyessä siirrytään sinkkiin. Tuotanto pysyy käynnissä läpi sota-ajan ja vaikeistakin ajoista selvitään.
Arvokoruja valmistetaan ja myydään jonkun verran; kultaa ja muita arvometalleja on ostettu varastoon ennen sotaa. Timantteja pidetään hyvinä sijoituskohteina ja niitä ostetaan yksityisiltä ihmisiltä yleensä niin että niille on jo uusi ostaja valmiina. Sota-aikana avioliittoja solmitaan runsaasti ja sormustuotanto kasvaa. Asiakas yleensä tuo romukullan josta sormukset valmistetaan.
Alexander Theodor Tillander eli Alexander Tillander nuorempi kuolee vatsasyöpään elokuussa vuonna 1943 ja Herbert Tillander jatkaa liikkeen johdossa. Herbert Tillander toimii myös Helsingin kultaseppäyhdistyksen puheenjohtajana. Leo, Herbert ja Viktor Tillander palvelevat kaikki armeijassa.
Muoti muuttuu sodan jälkeen ankarasta iloisen keimailevaksi ja korumuoti sen mukana. Arvometalleja ja korukiviä alkaa taas saada vaikka ostorajoituksia on kaikkiin materiaaleihin. Tillanderin toiminta elpyy hiljalleen uusien mallistojen myötä. Materiaalipula vaivaa koko alaa kuitenkin vielä vuosia.
1948 Tillander perustaa haaraliikkeen Tukholmaan ja Ruotsin kuninkaallinen perhe löytää liikkeen sen valmistettua kuningas Kustaa VI Adolfin kunniatohtorinmiekan. Tillander saa arvonimen Ruotsin kuninkaallisen Hovin hovihankkija.
Kööpenhaminan kansainvälisessä korunäyttelyssä 1940-luvun lopulla Tillanderin Kalevala -aiheinen mallisto saa suuren suosion; se myydään loppuun. Tillander on mukana myös Oslossa 1948 järjestetyssä Suomi-viikon teollisuusnäyttelyssä.
Vuonna 1950 liike täyttää 90 vuotta; juhlan kunniaksi järjestetään Taidesalonki Hörhammerissa retrospektiivinen näyttely Tillanderin tuotannosta koko sen olemassaoloajalta.
1952 on Suomen kannalta merkittävä vuosi: sotakorvaukset Neuvostoliitolle on maksettu eli säännöstely lopetetaan ja teollisuustuotanto pääsee täyteen vauhtiin. Tillander saa olla mukana merkittävässä tapahtumassa: Helsingin Olympialaisiin suunnitellaan Suomen Olympiakomitean tilaamat Ansioristit ja mitalit.
Innostus designiin yltää arkkitehtuurista kaikkialle muuallekin; sisustukseen, vaatteisiin, autoihin ja koruihin. Uusi muoti on virtaviivaista ja epäkoristeellista, täysin toisenlaista kuin koristeellinen sodanjälkeinen New Look -muoti.
1963 Herbertin tytär Ulla Tillander siirtyy Lontooseen vetämään sinne perustettua Tillanderin haaraliikettä, myöhemmin koko Tillanderia.
Presidentti Urho Kekkosen kaudella (1956-1981) Tillanderin liike erikoistuu valtiovieralulahjojen suunnitteluun ja valmistamiseen; on valmistettu mitaleja, kunniamiekkoja, avaimia, lippaita, korurasioita, emalivateja ja riipuksia. Kekkonen on vakioasiakas myös yksityisesti.
1974 valmistuu Tillanderin uusi toimitalo Roihupeltoon.
Tillander koostuu 1970-luvulla myymälästä, työpajasta sekä koruja ja pöytähopeita teollisesti valmistavasta tytäryrityksestä sekä kunniamerkkitehtaasta.
Herbert Tillander myy nykyisen Oy Tillander Ab osake-enemmistön 75 % vuonna 1977 liikkeen silloiselle johdolle. Liikkeen nimi oli A. Tillander vuoteen 1973.
Vuonna 1984 Herbert Tillander ja kolme sukuun kuulumatonta omistajaa myyvät Oy Tillander Ab:n Armas Puolimatkalle. Liike muuttaa vuonna 1994 Turkuun Kupittaan Kullan entisiin tiloihin.
Konttisen perhe ostaa Oy Tillander Ab:n Raimo Puolimatkalta kesällä 2008.
Tillanderilla on omat myymälät Helsingin Keskuskadulla ja Ison Omenan kauppakeskuksessa Espoossa. Tillanderin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Tillander avaa myymälän Mall of Triplan kauppakeskukseen Helsingissä